Muistan syksyn ensihetken Kun kesä nukkui hiljaa pois Sanoit että pienen retken Ominpäin kai tehdä vois
Kun on niin paljon katseltavaa On pakko uskaltaa Ei hyppyä tuntemattomaan Voi tehdä askel kerrallaan Ei ollenkaan
Olisitpa täällä kun on syksy Ja mun mieleni sohjoinen Se näitä teitäni sulkee Eikä edes keväällä Tunnu kääntyvän tämä tuuleni pohjoinen Vaan se kauttani kulkee
Muistan syksyn ensi hetken Kun kesä nukkui hiljaa pois Sanoi että oman retken Sinä teet ja se aikaa viedä vois
Silloin joutuu lähtemään Kun ei pysty ollenkaan Lähtemästä kieltäytymään Ne on pikku lähtöjä ennen sitä suurempaa
Olisitpa täällä...
Olisitpa täällä kun on kesä Ja itseltäni katoilen Ja löydän taas jälleen Vaikka olet etäällä Ehkä talvi ja sinä saavutte hiljalleen Ja minä siirryn vuodenajoissa viidenteen