Sotilas tuntematon kulkee Ei muista mutta tuntee Aamulla tulimeren Kuumilla aalloilla keinuneen
Juurelle puun hän istuu Kuvaa tyttönsä katselemaan Silmiä se kirvelee Kun on nähnyt liikaa
Mutta enemmän se koskee Kun kotiin kirjoittaa
Niin kaunis on hiljaisuus Ja kauniimpaa on kaipaus Kun muistoissa hetken olla saa Silmän isku on ikuisuus Niin kaunis on hiljaisuus Siellä jossain säilyy salaisuus Sielu on surusta suunniltaan Kun ei rakkainta nähdä saa
Hälle kerrottiin että kotiin Kohta kuljetaan kuka ties Mutta muistoissaan hän jos tänne jää Niin hän on hävinnyt mies
Hän tietää miltä se tuntuu Kun hiljaisuuteen jää Ja savuverhon sameaan huntuun Kaikki entinen häviää
Mutta niin kauan kuin hän kulkee Elämä jättää jälkiään